Mona oli saanut j’rjestettya meille hyvan kyydin Bangkokista kotikylaansa Sangkhaan. Makatavaroinemme ja kaikkine matkusth=jineen sovimme matkaamaan oikein mukavasti perille asti. L’hdimme Bangkokista klo 10 sunnuntai aamuna ja perilla olimme illalla klo 18. Muutamia lyhyita taukoja lukuun ottamatta matkasimme koko ajan. Pimea ehti jo laskeutua, ennen kuin paasimme perille. Jannitys tiivistyi koko ajan kun tie kapeni ja muuttui mutkaiseksi soratieksi.
Ja kukahan se portilla oli jo mieta vastassa: Monan aiti 🙂 Ei ilolla ollut jalleen tapaamisessa paljon rajoja. Kotosalla oli myos Monan veli ja mukanamme matkustanut Dan sisko. Toto tunnisti oitis entiset leikkikaverinsa ja pienen tuumailun ja ujostelun jalkeen pojat olivat pian vauhdissa menossa pitkin kylatieta. Iltaa olivat viettamassa myos Monan sukulaiset. Tuntuu tosi oudolta, kun thaimaalaiset arvostavat kovasti valkoihoisia ja pitavat valkoihoisia itseaan arvokkaampina. Ihmiset kulkevat kyyryssa ohi, kun eivat halua pitaa paataan ylempana kuin me olemme.
Saimme nukkua moskiittoverkon alla, ei illalla kylla kovinkaan paljoa hyttysia ollutkaan. Kuuntelimme illalla kauniita luonnon aania- kaskaat sirisevat ja liskot aantelevat. Kukko alkoi kiekua yolla yhden maissa ohuen seinan takana ja kanatkin kotkottelivat. Silti nukuimme erittain hyvin.
Aamuun oli ihana herata, kun olimme maalla. Sukulaisia alkoi pikku hiljaa keraantya piha piiriin. Ja mitas ikkunamme takaa paljastuikaan herattyamme – 3 metsastyssaaliina saatua viidakkorottaa, joita alettiin nylkemaan – karvat nyppittiin pois, rotat paahdettiin nuotiolla kullan ruskeiksi- sisalmykset poistettiin vatsa avaamalla ja nyt rotat odottavat jaakaapissa pataan paasya – paivallisemme todennakoisesti